Pasianssi on luultavasi maailman pelatuin korttipeli. Se kilpailee varmasti myös maailman kuuluisimman ja tietokonepelin tittelistä Tetriksen kaltaisten legendojen kanssa. Lähes jokainen henkilö, jolla on pääsy tietokoneen äärelle, on ainakin kerran tai pari klikannut auki kirkkaanvihreän korttipelin, jonka parissa työtehtävien välttely on sujunut kuin huomaamatta. Lisäksi lukemattomat pitkäksi venähtäneet pasianssituokiot ovat varmasti saaneet alkunsa nettiyhteyden pätkiessä, kun muutaman minuutin odottelu onkin johtanut virtuaaliseen korttienlätkintään.
Pasianssilla on pitkä historia. Se ulottuu aina modernia aikaa edeltäviin perinteisiin eurooppalaisiin korttipeleihin, ja niiden kautta Amerikan asuttamiseen ja kuuluisaan Klondiken kultaryntäykseen, jonka mukaan sen suosituin variaatio on nimetty. Nykyisin pasianssi on ennen kaikkea tietokoneilla ja älypuhelimilla harrastettavaa ajanvietettä, joka on Windowsin ansiosta levinnyt jokaiselle mantereelle ja maailmankartan syrjäisimpiinkin nurkkiin asti.
Pasianssi pähkinänkuoressa
Pasianssi on monille synonyymi tietylle pasianssin muodolle, eli Klondike-pasianssille. Pasianssi kuitenkin on huomattavasti laajempi termi, jolla tarkoitetaan itse asiassa kokonaista yksin pelattavien korttipelien perhettä.
Pasianssin eri variaatiot ovat perusidealtaan samankaltaisia. Niitä pelataan perinteisellä eurooppalaisella korttipakalla, jossa on 52 korttia jaettuna neljän eri maan kesken. Jokereita peleissä ei lähtökohtaisesti käytetä.
Kaikissa pasianssin variaatioissa pelaajan on yksin tai yhdessä pelitoverinsa kanssa kasattava tai rakennettava korttipakka pöydältä pinoihin tai jonoihin. Tämä tapahtuu siirtelemällä kortteja pinoista toisiin etukäteen määrättyjen sääntöjen mukaan. Pasianssit ovat yksinpelejä, joten niiden pelaaminen ei ole kaikkein kilpailuhenkisten korttipelien ystävien suosikkipuuhaa. Sen sijaan ne sopivat pelaajille, jotka nauttivat kärsivällisestä pohdinnasta ja pulmien ratkomisesta omaan tahtiin ja omalla tavalla.
Klondike-pasianssi
Klondike-pasianssi, tai tuttavallisemmin vain Klondike, on pasianssin suosituin ja tunnetuin variaatio. Se on niin paljon pelin muita variaatioita suositumpi, että suurimmalle osalle korttipelienkin harrastajista sana pasianssi tarkoittaa nimenomaan Klondikea.
Klondikessa pelaajien tavoitteena on rakentaa pöydälle puretusta pakasta neljä pinoa. Se on pasianssipelien joukossa monimutkaisuudeltaan ja haastavuudeltaan keskitasoa. Nykyisin sitä pelataan ensisijaisesti tietokoneilla ja älypuhelimilla, mutta sen pelaaminen onnistuu helposti myös perinteisellä korttipakalla. Nykyajan hektisessä elämässä rauhallinen korttien lätkiminen onkin kannattava vaihtoehto, sillä se auttaa irrottautumaan verkon ärsyketulvasta, ja viettämään rauhallisen pelituokion ilman häiriötekijöitä.
Klondiken tavoite
Klondikessa pelaaja tavoitteena on rakentaa pöydälle puretusta korttipakasta neljä pinoa. Pinot on rakennettava korttien maiden mukaan siten, että niiden alimmaisena korttina on ässät, ja päällimmäisinä kortteina kuninkaat. Näiden väliin muut kortit pinotaan suuruusjärjestyksessä pienimmästä suurimpaan.
Pelipöydän rakentaminen
Pelin aloittamiseksi pelaajan on purettava korttipakka pöydälle kasaamista varten. Tämä tapahtuu asettamalla pöydälle seitsemän korttipinoa. Pinoista ensimmäinen, joka asetetaan pöydän vasempaan seuraan, on aluksi vain yhden kortin kokoinen. Tämä kortti asetetaan kuvapuoli ylöspäin.
Ensimmäisen pinon viereen asetetaan toinen pino, jossa on yksi kortti enemmän kuin ensimmäisessä pinossa. Tämän pinon päällimmäinen kortti asetetaan kuvapuoli ylöspäin, ja toinen kortti kuvapuoli alaspäin.
Toisen pinon viereen kasataan lisää korttipinoja. Loppujen lopuksi valmiilla pelipöydällä on yhteensä seitsemän pinoa. Jokainen pino on aina yhden kortin verran suurempi, kuin sen vasemmalla puolella oleva pino. Viimeisessä pinossa, joka jää pöydän oikeaan reunaan, on siis yhteensä seitsemän korttia. Jokaisen seitsemän pinon ensimmäinen kortti asetetaan kuvapuoli ylöspäin ja loput kortit kuvapuoli alaspäin. Näitä seitsemää pinoa kutsutaan pelipakoiksi, ja niitä käytetään uusien korttien paljastamiseen ja lopullisten maapinojen rakentamiseen.
Pöydälle asetettujen pinojen lisäksi pöydälle on varattava tilaa pinoille, joihin kortit lopulta kootaan. Näitä pinoja on neljä, yksi jokaista korttipakan maata varten. Lisäksi pöydälle asetetaan kuvapuoli alaspäin nostopakka, josta kortteja käännetään pelin edetessä. Nostopakan viereen asetetaan poistopakka, johon asetetaan kuvapuoli alaspäin nostopakasta nostetut kortit, joita ei ole pelattu joko pöydän pelipakkoihin tai maiden mukaan rakennettaviin lopullisiin maapinoihin.
Pelin kulku
Kun pöytä on rakennettu valmiiksi pelaamista varten, on aika alkaa rakentamaan maapinoja pelipakkojen ja nostopakan korteista. Tämä tapahtuu siirtämällä kortit maapinoihin suuruusjärjestyksessä. Ensin maapinoihin on asetettava ässät, ja tämän jälkeen niihin pinotaan samaan maahan kuuluvat kortit pienimmästä suurimpaan.
Jotta maapinot voisi kasata suuruusjärjestyksessä, pelaajan on avattava pelipakkojen kortit, ja siirrettävä nostopakan kortteja pelipakkoihin. Aina, kun pelipakan päällimmäisen ja avoimen kortin pelaa joko toisen pelipakan jatkeeksi tai maapinoon, niin seuraava kortti käännetään avoimeksi. Pelipakan päällimmäisen kortin päälle on pelattava kortti, joka on eri värinen ja arvoltaan yhden pienempi kuin päällimmäinen ja avoin kortti.
Kun yhdestä pelipakasta siirtää kortin toiseen pakkaan, niin ensimmäisen kortin alla oleva kortti paljastuu. Näin kortti kerrallaan pelaaja kääntää pelipakat auki, jotta voi myöhemmin pelata kaikki kortit maapinoihin.
Kortit voi pelata pelipakkojen päältä paitsi toisiin pelipakkoihin, myös suoraan maapinoihin. Lisäksi nostopakasta kortit voi pelata kumpaankin kohteeseen.
Kun yksi pelipakka on tyhjentynyt, eli sen kaikki kortit on pelattu joko toisiin pakkoihin tai maapinoihin, pöydälle jää tyhjän pakan paikka. Tyhjälle paikalle voi aloittaa uuden pinon kasaamisen asettamalla siihen kuninkaan.
Pelipakkojen lisäksi kortteja pelataan pakkoihin ja pinoihin nostopakasta. Nostopakasta nostetaan kerrallaan joko yksi tai kolme korttia. Jos pelin haluaa pitää helppona, niin pakasta kannattaa nostaa vain yksi kortti kerrallaan. Lisää haastetta kaipaavat pelaajat kuitenkin nostavat kerralla aina kolme korttia. Jos nostopakasta paljastettua korttia tai päällimmäistä korttia ei voi pelata mihinkään pakkaan tai pinoon, nostetut kortit asetetaan poistopakkaan. Kun nostopakka on tyhjentynyt, niin poistopakka käännetään nostopakaksi ilman, että sitä sekoitetaan.
Klondikessa olennaista on muistaa, että kokonaisia pelipakkoja voi yhdistellä ja siirrellä pöydällä. Kunhan yhden pelipakan kortti on eri väriä ja yhden pienempi kuin toisen pakan päällimmäinen kortti, koko pakan voi siirtää osaksi toista pakkaa. Näin pelaaja siirtelee pakkoja ja kortteja paljastaakseen kaikki pöydän kortit ja pelatakseen ne lopulta pinoihin.
Vinkit Klondiken läpäisyyn
Klondike on pohjimmiltaan taitopeli. Korttien jakaminen tarkoittaa tietenkin sitä, että jotkut pelit ovat helpompia kuin toiset. Jos esimerkiksi jo alussa paljastuu paljon avoimia ässiä, jotka voi pelata suoraan maapinoihin, niin pelin läpäisy on helpompaa. Joskus taas jaossa käy niin kehno tuuri, että maapinojen kasaaminen on absoluuttisesti mahdotonta. Peräti parikymmentä prosenttia Klondikejaoista on mahdotonta läpäistä, sillä joskus pinojen kasaaminen on mahdotonta ässien ollessa tavoittamattomissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen pelaaja voi selvitä jaosta. Korttien pelaaminen oikeassa järjestyksessä avaa tarvittavat kortit, kun taas väärät valinnat lukitsevat pelin paikoilleen.
Priorisoi pieniä
Tärkein yksittäinen muistisääntö Klondiken läpäisemiseen on ässien ja arvoltaan pienien korttien priorisointi. Jotta maapinojen kasaamisessa pääsee edes alkuun, ässät on löydettävä ja pelattava ensin. Pelissä kannattaa siis priorisoida ässien ja kakkosten löytämistä, avaamista ja pelaamista. Tämän jälkeen pakkojen avaamisesta tulee helpompaa.
Käännä aina kun voit
Klondikessa vastaan tulee tilanteita, joissa pelaaja joutuu valitsemaan uuden kortin paljastamisen ja esimerkiksi uuden pelipakan aloittamisen välillä. Tästä hyvä esimerkki on tilanne, jossa pöydällä on vapaa paikka uudelle pakalle. Yhden pakkapinon päällimmäinen kortti on kuningas, mutta myös nostopakan avoin kortti on kuningas. Tällöin on aina priorisoitava kortin uuden paljastamista.
Pöytä täyteen pakkoja
Pöydällä on seitsemän paikkaa pakoille. Pelin edetessä pakkojen määrä vähenee, kun kortteja pelataan maapinoihin ja pakkoja yhdistellään. Pakkojen liiallinen yhdistely voi olla kuitenkin väärä ratkaisu. Jotta uusien korttien paljastaminen ja nostopakan tyhjentäminen olisi mahdollisimman helppoa, pöydällä kannattaa pitää auki mahdollisimman monta pelipakkaa.
Klondiken historia ja sen nimen tausta
Klondike on kuuluisin osa pasianssin pitkässä historiassa. Pasianssin kaltaisia yksin pelattavia pulmapelejä on pelattu Euroopassa jo keskiajalta lähtien. Nykyiseen muotoonsa pasianssi alkoi kehittyä Ranskassa esimodernina aikana, aivan kuten monet muutkin klassiset korttipelit.
Pasianssi levisi muiden korttipelien tavoin vanhalta mantereelta Amerikkaan eurooppalaisten uudisasukkaiden mukana. Suomalaiset tuntevat Klondiken etenkin sarjakuvien kautta. Kanadalainen pikkukylä tuli kuuluisaksi suuren kultaryntäyksen aikana, jolloin lukuisat onnenonkijat suuntasivat sinne haaveillen kultasuonen iskemisestä ja äkkirikastumisesta. Monille Klondikeen päätyminen kuitenkin johti lähinnä kapakoissa istuskeluun ja korttien lätkimiseen. Pian kultaryntäyksen jälkeen Amerikassa alettiinkin puhumaan uudesta pasianssin muodosta, jonka nimi oli Klondike. Varmaa tietoa ei ole, saiko peli alkunsa juuri kuuluisassa kultakaupungissa. Ei kuitenkaan liene sattumaa, että pelin synty ja nimeäminen ajoittuu juuri kultaryntäystä seuranneille vuosille.
Klondike ei kuitenkaan noussut nykyiseen maailmanmaineeseen ainoastaan kullankaivajien ansiosta. Sen todellinen läpimurto tapahtui vasta myöhemmin, kun pelistä tuli osa Windows-tietokoneiden oletussovelluksia. Tietokoneiden mukana peli kulkeutui jokaiseen kotiin, jossa uusi keksintö otettiin käyttöön. Kuin sattumalta peli olikin yhtäkkiä levinnyt jokaiseen maailman kolkkaan. Nykyisin Klondike on ehkä jopa maailman pelatuin peli, joskin tietokoneen näytöllä. Tästä huolimatta sen pelaaminen perinteisellä korttipakalla on yhä ensiluokkainen keino rentoutua ja rauhoittua leppoisan pulmanratkaisun äärellä.