Alkaako pasianssi käymään jo liiankin tutuksi? Ei syytä huoleen tai häpeään. Parhaistakin klassikoista on pidettävä ajoittain pieni tauko, jotta ne eivät käy liian tutuiksi ja turvallisiksi. Pienen tauon jälkeen pasianssiin ja muihin suosikkipeleihin palaaminen tuntuu raikkaalta, ja vanha lempipeli kiehtoo entistäkin enemmän.
Pasianssi on jo vuosisatoja aikaa kestänyt peli, joka on taipunut sujuvasti niin perinteisille pelikorteille, tietokoneiden ruuduille kuin viimeisimpänä älypuhelimien näytöille. Sen miinaharava on klassikkopeli, joka luotiin suoraan tietokonetta varten. Aivan kuten pasianssi, miinaharava on pulmanratkaisua, jossa päättelykyky ja kärsivällisyys palkitaan. Pasianssin, vapaakentän ja hertan tavoin miinaharava on yksi legendaarisista yksinkertaisista peleistä, jotka ovat valloittaneet maailman Windowsin ohjelmistojen siivillä. Valmiiksi asennettujen pelien parissa on tuhlannut aikaansa tai odotellut nettiyhteyden palautumista jo useampi sukupolvi.
Miinaharava pähkinänkuoressa
Miinaharava on yksin pelattava pulmapeli, jota pelataan sekä tietokoneilla että älypuhelimien sovelluksilla. Peli näki päivän-, tai tietokoneen näytön, valon ensimmäisen kerran vuonna 1989. Se vakiinnutti pian asemansa osana Windowsin oletussovellusten valikoimaa, eikä tämän jälkeen sen leviämistä ole hidastanut mikään.
Pelin tavoite
Miinaharavassa pelaajan tavoitteena on perata puhtaaksi ruudukko, jonne on sijoitettu satunnaisesti miinoja. Pelaajan on avattava kaikki ruudut ilman, että tämä klikkaa yhtäkään ruutujen taakse piilotettua miinaa. Miinojen sijainnit taas voi päätellä paljastuneisiin ruutuihin kirjoitetuista numeroista. Kun jokainen miinaton ruutu on paljastettu, niin pelaaja on selvittänyt kentän ja voittanut pelin.
Miinaharavan vaikeustasot ja ruudukoiden koot
Perinteisesti miinaharava on jaettu kolmeen eri vaikeustasoon. Nämä ovat kuvainnollisen ytimekkäästi nimetty helpoksi, keskivaikeaksi ja vaikeaksi tasoksi. Miinaharavan vaikeustaso määräytyy sen mukaan, kuinka suuri selvitettävä ruudukko pelissä on, ja kuinka monta miinaa sinne on kätketty:
- Helpon miinaharavan ruudukko on kooltaan 9 x 9, ja sen takaa paljastuu 10 miinaa.
- Keskivaikean miinaharavan ruudukko puolestaan on kooltaan 16 x 16, ja sen takaa paljastuu yhteensä 40 miinaa.
- Vaikean miinaharavan ruudukko taas on kooltaan peräti 30 x 16, ja sen takaa paljastuu jopa 99 miinaa.
Miinaharavasta on kehitetty vuosien varrella niin monta toisistaan enemmän tai vähemmän poikkeavaa variaatiota, että myös eri suuruisia ruudukoita ja vaihtelevia miinamääriä on lukemattomasti. Edellä mainitut kolme vaikeustasoa ja niiden yksityiskohtaiset määreet ovat kuitenkin vakiintuneet todella lujasti osaksi miinaharavan perusideaa. Ne ovatkin alkuperäistä perua. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.
Miten miinaharavaa pelataan?
Miinaharavaa pelataan yhä eniten tietokoneella. Koska peli on yksinkertainen ja jopa lähes minimalistinen, niin kaikki pelin vaatimat toiminnot voi hoitaa helposti hiirtä käyttämällä. Hiiren vasen painike avaa ruudun, jonka takana odottaa mahdollisesti miina, kun taas oikean painikkeen tehtävä on merkitä ruudukkoon ne ruudut, joiden takana pelaaja uskoo miinan piilevän.
Kun pelaaja klikkaa auki miinattoman ruudun, niin ruutu paljastuu. Sen mukana paljastuvat kaikki muut avoimet ruudut, jotka ovat suoraan yhteydessä paljastettuun ruutuun. Paljastuneen alueen reunimmaisille ruuduille ilmestyy tämän jälkeen ruudut, jotka kertovat, moneen miinaan ruutu on kosketuksissa. Jos ruudun takana taas on miina, peli päättyy saman tien, ja pelaaja näkee jokaisen miinan sijainnin ruudukolla.
Jos pelaaja onnistuu selvittämään koko kentän, tämä näkee lopussa kenttään käyttämän aikansa, ja mahdollisesti aiemmin pelissä saavuttamat tuloksensa.
Vinkit miinaharavan läpäisemiseen
Miinaharava on kiinnostava peli monesta syystä. Sen selvittäminen, olipa kyseessä sitten helppo tai vaikea kenttä, vaatii aina kosolti päättelykykyä sekä ripauksen hyvää tuuria. Miinojen sijainnin päätteleminen on aina saman kaavan mukaan menevä prosessi, jossa vaaditaan sekä loogista päättelykykyä, että visuaalisen ja loogisen ajattelun yhdistämistä.
Useimpien miinojen sijainti on mahdollista laskea paljastetun alueen reunimmaisten ruutujen numeroiden avulla. Joskus eteen kuitenkin tulee tilanteita, jolloin on kerta kaikkiaan mahdotonta päätellä, kumman ruudun takaa miina paljastuu. Tällöin on otettava riski, ja luotettava että oma onni kantaa.
Usein miinaharavaa pelatessa pelaaja päätyy tilanteeseen, jossa tämän on valittava kahdesta ruudusta toinen ilman, että mikään osoittaisi miinan sijaitsevan toisessa kahdesta. Tällaisissa tilanteissa on yritettävä arvata oikea ruutu. Lähtökohtaisesti arvaus kannattaa tehdä nopeasti, eikä sitä tule lykätä tulevaisuuteen ”parempien aikojen” toivossa. Jos tilanne ei voi parantua mitenkään, niin pelaaja joutuu tekemään kohtalokkaan arvauksen joka tapauksessa. Tällöin arvaamalla heti pelaaja voi säästää aikaa, joka muuten menisi hukkaan. Jos ennen arvausta nimittäin pohtii pitkään ja hartaasti muut vaihtoehdot puhki, ja arvaus lopulta menee puihin, niin se turhauttaa ja paljon.
Miinojen merkitseminen ruudukkoon on tärkeä tapa. Tämä kuitenkin on tehtävä huolellisesti yhtään miinaa unohtamatta. Yksikin hairahdus nimittäin voi sekoittaa koko pelin, ja vääristää kuvan kentän koostumuksesta kokonaan.
Miinojen määrän seuraamisen tärkeyttä ei myöskään pidän ylenkatsoa. Etenkin pelin loppuvaiheilla miinojen määrä, jos siitä on pidetty oikeaoppisesti kirjaa, on avainasemassa viimeisten ja ratkaisevien ruutujen avaamisen kanssa.
Miinaharavan historia
Kuten jo pikaisesti mainitsimme, niin varsinainen miinaharava sai syntynsä vuonna 1989. Pelin historia kuitenkin ammentaa vielä varhaisemmista vuosikymmenistä. Videopelien varhaisin historia ulottuu 1960- ja 1970-luvuille, jolloin tietokoneiden kehitys oli lastenkengissä, ja nykyisen kaltaisesta internetistä ei uskallettu edes uneksia. Tuolloin kuitenkin oltiin jo kovaa vauhtia kehittelemässä erilaisia tietokonepelejä, sillä mikäpä motivoisi tieteilijöitä kehittämään teknologiaa yhä hienommaksi, jos eivät videopelit ja niiden viihde. Ensimmäisen miinaharavan esi-isän nimi oli Cube, jota seurasi useita jäljittelijöitä.
Lopulliseen muotoonsa miinaharava muovailtiin vuonna 1989. Pelin valmisti kanadalainen insinööri Robert Donner, joka työskenteli tuolloin tietokonejätti Windowsille. Miinaharava, kuten muutkin Windowsin oletussovellusten valikoimaan kutsuvat pelit, sisällytettiin Windowsiin alun perin opetustarkoituksessa. Insinöörit uskoivat, että esimerkiksi miinaharavaa tai pasianssia pelaamalla tietokoneiden perustoiminnot tulisi opeteltua aivan itsestään. Esimerkiksi miinaharavan pelaamisen uskottiin olevan hyvä keino opettaa uusille tietokoneiden käyttäjille hiiren käytön perusteita. Nykyaikana tietokoneiden ollessa niin normalisoitu ja keskeinen osa koko elämäntapaamme, tämä kuulostaa tietenkin hieman hupsulta. Vuosikymmeniä sitten maailma näytti hyvin erilaiselta. Vain harvat olivat edes kuulleet tietokoneista, joten hiiren käytön opettelu miinaharavaa pelaamalla oli varsin innovatiivinen ja tarpeellinen keksintö.
Yhteenveto
Miinaharava on tietokonepelien historian yksi kiinnostavimpia ja laajalle levinneimpiä menestystarinoita. Sillä on hauska tausta osana tietokoneiden ja Windowsin syntytarinaa, ja koko ihmiskunnan ja tietokoneiden yhteistä historiaa. Kyseessä on kuitenkin perusidealtaan äärimmäisen nerokas ja toimiva peli. Siitä osoituksena toimii sen valtava suosio vielä nykyaikana, kun videopelit yleisesti ovat kehittyneet näyttäviksi ja moniaistillisiksi taiteenlajeiksi, jotka ovat yhä merkittävämmässä osassa kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme.
